Kaikukortti – kulttuuria kengännauhabudjetilla

Jazzfestivaalin tuottaja pohtii pitääkö kaikilta periä pääsymaksu konserttiin vai onko todella tarpeen tarjota myös ”ilmaisia” konsertteja.

Mainokset

Varmoja kevään merkkejä alkaa olla ilmassa. Festivaali toisensa perään julkaisee kesän esiintyjiä. Kulttuuritalojen kevätkauden esitteet ovat ilmestyneet jo joitakin viikkoja takaperin. Teattereissa myydään jo kovaa vauhtia syksyn näytösten lippuja. Myös April Jazzeilla on lipunmyynti alkanut.

Juhlavuoden festivaali lähestyy hurjaa vauhtia tuottajan näkökulmasta ja lipunmyynnin kehittymistä seurataan tarkasti. Konserttien täyttyminen hyvissä ajoin ennen tapahtumaa on meille viesti siitä, että ohjelmavalinnoissa ja monessa muussakin asiassa on onnistuttu. Järjestäjän kannalta loppuunmyyty konsertti on positiivinen ongelma. Toisinaan on mahdollista järjestää useampi näytös tai siirtää tilaisuus suurempaan tilaan. Useammin kuitenkin tilanne on se, että salissa on myymättömiä paikkoja esityksen alkaessa.

Aiemmin mietimme useana vuonna, että olisi hienoa voida tarjota tyhjiksi jääviä paikkoja vaikkapa jollekin erityisryhmälle, joka muutoin tuskin pääsisi osallistumaan tapahtumaamme. Sopivan kohteen keksiminen, valitseminen ja tavoittaminen oli kuitenkin hankalaa siinä vaiheessa kun festivaali oli jo käsillä ja fokus muissa tehtävissä. Joskus asia ratkesi ottamalla yhteyttä kaupungin edustajiin, joiden kautta tiettyjä erityisryhmiä tavoitettiin ja saatiin paikalle. Näiltä kävijöiltä saatua palautetta oli aina todella mukavaa kuulla.

Syksyllä 2014 kuulimme ensimmäistä kertaa projektista, jossa oli tarkoitus kehittää yhdessä kulttuuria tuottavien tahojen sekä sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa pysyvämpi mekanismi, jolla kulttuuripalvelut saataisiin helpommin tuotua syystä tai toisesta taloudellisesti hankalassa tilanteessa olevien ulottuville. Hanketta johti Kultuuria kaikille –palvelu, jonka tehtävänä on tarjota kulttuuritoimijoille tietoa ja tukea saavutettavuuteen ja moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Hankkeen pilottipaikkakunnaksi oli valikoitunut Espoon kaupunki ja mukaan kutsuttiin kulttuurialan toimijoita sekä sosiaali- ja terveysalan tahoja. Uskoimme heti, että tässä on kaipaamamme väylä erityisryhmien tavoittamiseksi.

Hanke eteni nopeasti. Perusajatuksena oli, että kulttuurielämys ei ole luksusta vaan jokaisen ihmisen perusoikeus. Myös taloudellisesti heikossa tilanteessa olevilla tulisi olla mahdollisuus käydä joskus konsertissa, teatterissa, tanssiesityksessä tai museossa. Viime keväänä Espoossa jaettiin ensimmäiset Kaikukortit verkostoon kuuluvien sosiaali- ja terveysalan yhteisöjen kautta.

Tämän vuoden alusta lähtien Kaikukortti on Espoon kaupungin pysyvä palvelu. Yli 20 paikallista kulttuuritoimijaa, joiden joukossa on muun muassa tapahtumia, kulttuuritaloja, teattereita ja museoita, tarjoaa Kaikukortin haltijoille maksuttomia lippuja. Kaikukorttien jakamisesta vastaavat erilaisten asiakasryhmien kanssa työskentelevät sosiaali- ja terveysalan yhteisöt, joista osa on kaupungin omia ja loput kolmannen sektorin toimijoita. Heikko taloudellinen tilanne voi olla este kulttuurin kuluttamiselle. Tällöin näiden yhteisöjen asiakas voi saada Kaikukortin, jolla voi hankkia myös oman perheen lapsille.

Ilmaisia esityksiä ei ole, mutta joskus euronkin pääsymaksu on liikaa.

Mielestäni yleisöä ei ole syytä opettaa siihen, että pääsymaksuttomia esityksiä on jatkuvasti tarjolla. Ammattilaisten on saatava työstään järkevä korvaus ja suurimmalla osalla meistä on kyllä aina varaa ostaa lippu haluamaamme esitykseen. Ilmaista ohjelman järjestäminen ei kuitenkaan ole, joten jollakin keinolla raha kulujen kattamiseen kerätään. Ellei pääsymaksusta niin sitten vaikkapa ravintolamyynnistä. Joskus esityksen voi tarjota jokin kumppani, jolloin tilaisuus on osallistujille maksuton, koska kumppani maksaa pääsyliput.

Täytyy kuitenkin muistaa, että on myös ihmisiä, joille muutaman euron pääsymaksukin voi olla liikaa. Usein lipun lisäksi rahaa kuluu paikalle ja pois pääsemiseen, vaatesäilytykseen ja omia eväitäkin saa nauttia vai harvassa paikassa. Kaikukortissa mukana olevat kulttuuritoimijat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan myös maksuttoman tavan varata ja lunastaa liput sekä ilmaisen vaatesäilytyksen.

Meille ensimmäinen kevät Kaikukortin kanssa oli positiivinen kokemus. Tiesimme jo etukäteen, että konserttikävijöiden joukossa olisi aivan uudenlaisia asiakkaita. Osa pääsisi ehkä ensimmäistä elämänsä aikana kuulemaan maailman parhaisiin kuuluvia jazzmuusikoita. Jollekulle konserteissa ja teatterissa käynti ovat voineet olla hyvinkin tärkeä osa vapaa-ajanviettoa, mutta elämäntilanne on muuttunut ja kulttuuririennot on täytynyt unohtaa. Onkin ollut liikuttavaa kuulla tarinoita erilaisista taustoista tulevien henkilöiden reaktioista kun he ovat kuulleet, että heille on todella tarjolla tällainen Kaikukortti.

Kulttuuripalvelun tarjoajana meidän roolimme tässä yhtälössä on kuitenkin mielestäni ollut todella helppo. Meidän ei ole tarvinnut enää miettiä oikeudenmukaista tapaa valita mille erityisryhmälle tarjoaisimme tällä kertaa mahdollisuuden tulla konserttiin. Meidän on ainoastaan tarvinnut luottaa siihen, että Kaikukorttia jakavat yhteisöt tuntevat kyllä asiakkaansa. Yhteisöjen asiakkailla puolestaan on elämässään aivan riittävästi miettimistä leivän saamisessa pöytään. Me voimme hyvin toivottaa heidät tervetulleiksi sirkushuvien pariin.

Viime keväänä Kaikukorttia käytettiin meillä muutamia kymmeniä kertoja. Se vastaa karkeasti vajaata yhtä prosenttia pääsymaksullisten konserttien kävijöistä. Kaikki konsertit eivät edelleenkään olleet loppuunmyytyjä. Toisaalta kaikukorttilaisia oli myös loppuunmyydyissä konserteissa. En silti näe, että tällä volyymilla käyntimäärät vaikuttaisivat tapahtuman talouteen millään lailla. Mielenkiinnolla odotammekin, miten paljon Kaikukortin käyttö lisääntyy nyt, kun niitä on ehditty jakaa vuoden aikana huomattavasti enemmän. Kaikukortilla tarjottavien lippujen määrää on mahdollista rajoittaa tietyin edellytyksin, mutta ainakaan vielä tilanne ei meillä ole ajankohtainen.

Seuraavaksi Kaikukorttia kokeillaan Kainuun maakunnassa. Tavoitteena on testata harvemmin asutulle alueelle räätälöityä mallia. Haasteena ja erona suureen kaupunkiin verrattuna voivat olla esimerkiksi kulttuurin lähitarjonnan vähäisyys, pitkät välimatkat sekä julkisen liikenteen niukkuus. Tavoitteena on, että muutaman vuoden aikana Kaikukortti olisi käytössä ympäri Suomen. Toivotankin onnea sekä Kainuuseen että kaikille, joiden kotiseuduilla Kaikukortti saadaan käyttöön lähivuosina.

Lisätietoa Kaikukortista:

Kultturia kaikille -palvelussa

Espoon kaupungin sivuilla

Tekijä: pedroyamk

Pedro toimii tuottajana Espoo Big Band ry:ssä, jonka toimintaan kuuluvat April Jazz -festivaali ja jazzklubi sekä Espoo Big Band. Ennen kulttuurialalle siirtymistä hän työskenteli 10 vuotta yritysmaailmassa markkinointi-, viestintä-, myynti. ja rekrytointitehtävissä.

Yksi ajatus artikkelista “Kaikukortti – kulttuuria kengännauhabudjetilla”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s